Saapuessaan uuteen kotiin Haru pääsi aloittamaan kotiin tutustumisen kahdestaan Mamin kanssa, sillä Emma-sisko oli isällään viikonloppua viettämässä. Tai no, emme me oikeastaan kahdestaan olleet, sillä joka päivä saimme vieraita, jotka halusivat ehdottomasti tavata pienen karvapalleron. Seurustelun sentään rajoitin "yksi rillumarei päivässä" periaatteelle, jottei uusia naamoja tulisi aivan liikaa kertaheitolla. Ja Haru otti uudet tuttavat vastaan heittäytymällä selälleen, häntä viuhuen ja tassut ilmaa polkien.
Vierailijoista huolimatta Mami sai yllätyksekseen huomata, että pikkuherra omi heti yhden tietyn sylin lempipaikakseen. Jokunen tovi tulikin vietettyä jalat ristissä lattialla istuskellen, ruttukuono siinä jalkojen välissä turvaa ja huomiota hakien. Ehkä se on vain kuvitelmaa, tai sitten leimautuminen tapahtui ensikontaktista, sillä Haru on myös omaksunut monille ausseille ominaisen "varjona olemisen" jalon taidon, seuraten huoneesta toiseen kintereillä, vaikka olisi kuinka väsynyt. Tapa on hellyyttävä, mutta aiheuttaa kyllä pienoisia loikkia, kompurointeja ja refleksien koettelua kun Mami yrittää välteää valkoisten tassujen alle jäämistä.
Kolmantena päivänä Emma tuli kotiin ja siitä olemme aloittaneet yhteiselon harjoittelun. Alku oli hippasen kivikkoista, kun teräväkyntinen tulokas loikki innosta soikeana vajaa kolmivuotiasta vasten, yritti kiskoa hiuksista ja haukkua komensi jos ei saanut mitä halusi. Emma ei myöskään ollut aivan valmis jakamaan valokeilaansa äidin silmäteränä. Suunnilleen kolmessa päivässä sisar ja veli kuitenkin tulivat jo sinuiksi keskenään. Ja tarpeen tullen Emma on oppinut pakenemaan sohvalle pakoon, sillä sinne Haru ei vielä omin voimin pääse.
Mamille selkeästi haastavinta on ollut yöt. Ensimmäinen yö oli pennulle arvatenkin rankka kokemus. Itkemistä ja oman paikan etsimistä oli paljon. Se, että sänkyyn ei päässyt Mamin syliin, stressasi pientä kovasti ja yksin lattialla (tai omassa sängyssä oleminen) ei millään jaksanut innostaa. Ensimmäisen yön unisaldo oli n. 4 tuntia ainakin Mamille. Seuraava yö oli +1h parempi ja siitä eteenpäin itkut illalla jäivät. Koiranpeti kelpaa nyt oikein hyvin ja Haru tuntee olonsa siellä turvalliseksi, kaikkine aarteineen. Harmillisesti herääminen tapahtuu jo 05-06 välillä, joten Mamin on paras mennä aikaisin nukkumaan, sillä herra osaa kyllä vaatia huomion kuin kukko kanalan katolla auringon noustessa,
Emma on tosiaan ottanut tavakseen paeta Harua jonnekin ylös, jos naskalihampaat käyvät liian innokkaiksi. Onneksi näykkiminen ei ole mikään ongelma, ja ilmenee vain silloin kun koiralle tulee nälkä. Ruttukuono on osoittautunut aika helpoksi lukea. Näykkiminen = nälkä, äkäisyys = väsy, levottomuus = hätä ja niin edespäin. Suurimman osan aikaa poika on iloinen, reipas, yllättävänkin lempeä ja rauhallinenkin. Samaa ei voi aina sanoa Emmasta, joka pistää välillä tuulemaan sellaisella tahdilla, että Harulla on perässä pysymistä.
Ulkomaailma pelotti ensin Harua. Ensimmäisenä ja toisena päivänä pelkästään piha sai pennun vinkumaan ja liimautumaan jalkaan. Pikkuhiljaa rohkeus kasvoi ja Emma-siskon juoksennellessa etunenässä tuntuu pikkuveljen rohkeus kasvavan entisestään. Nyt kaikki lähialueet on jo tuttua kauraa eivätkä aiheuta mitään stressiä. Poika pomppii kallioilla pelottomana ja vipeltää heinikossa kuin tuulispää. Niinpä suuntasimme avartamaan maailmaa vielä enemmän ja retkeilimme läheisen lammen rannalle.
Jos ulkoilun kanssa Haru onkin jo muuten peloton, niin vesi oli juttu ihan erikseen. Pikkuherra yrittää tunkea väkisin mukaan suihkuun eikä pelkää työntää päätään suoraan hanan alle, joten elättelin toiveita hyvästä ensituntumasta lammellakin. No, pää edellä se pentu lampeenkin juoksi, ja teki yhtä vauhdilla täyskäännöksen. Uppoaminen taisi tulla vähän shokkina ja vesi joutui siitä edespäin banniin. Haru oli myös kovin huolissaan siskonsa selviämisestä. Vesipeto mennä loiski rannassa ja Mamikin kahlaili välillä mukana, mikä aiheutti kovaa protestointia rantavahdissa. Poika taisi tuomita koko touhun turhan vaaralliseksi kenenkään hyväksi...
Tässä blogia kirjoittaessa Emma juoksee kirkuen ympäri asuntoa ja Haru tassuttaa perässä korvat höröttäen. Lapset vaikuttavat varsin tyytyväisiltä toisiinsa ja saattaa olla, että heistä muodostuu vielä aikamoinen parivaljakko, ankkuri ja peräsin. Mutta nyt on iltaruoan ja iltaulkoilun aika, joten ensi kertaan ja näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti