Toinen viikko oli pojalle jo helpompi, kun sisko tuli kotiin (vaikka menikin sitten tarhaan heti maanantaina) eli iltojen viihdytystaso nousi huomattavasti. Kun Haru ensimmäistä kertaa saattoi Emman päiväkotiin ja hänet sidottiin odottamaan portille, pääsi herralta jonkin verran protesti vinkunaa. Kun sisko sitten päivällä haettiin yhdessä Mamin kanssa takaisin oli jutun juju jo hiffattu ja karvakuono istui rauhassa portilla ilman huolen häivää. Odottamisen idea onkin nyt tajuttu ja hyväksytty, mikä todistettiin uudestaan kauppareissuilla, jolloin nappisilmä on jaksanut odottaa ulkona ilman minkäänlaista mutinaa.
Haru-san täytti seitsemäs elokuuta kolme kuukautta. Poika on pysynyt rimpulana ja turkki on kuin pehmolelulla, mutta jalat ovat venähtäneet pitkiksi. Hoikka poika hollolasta on alkanut saada vähän ekstra herkkuja Emännältä, jotta lihaa kerääntyisi lisää luiden päälle. Listalla ovat olleet kana, tonnikala sekä "synttäripäiväkakkuna" puoli pakettia naudan jauhelihaa.
Myös siskon ruoan kyttääminen on jatkunut, eikä turhaan. Krokotiilille pöydän alla putoilee väistämättäkin jotain kun Emma-neiti harjoittelee vielä siististi syömistä. Kaikki kelpaa, mutta nakit, juustot, riisi, peruna ja pastat uppoavat salamana alas kurkusta, eikä Mamilla ole juurikaan toivoa pelastaa pudonneita herkkuja. Haru on kuitenkin saanut komennon pysyä keittiön nurkassa ruokailun ajan, eli toisin sanottuna Emman selän takana, jottei kerjäämistä päästä harjoittamaan. Poika kyllä mielellään istuisi sisarensa jalkojen juuressa ja tuijottaisi silmiin koko päivällisen ajan...
Paikka komento on Mamin iloksi tajuttu jo sen verran hyvin, että käskemällä pojan saa kyllä pysymään poissa. Sen sijaan seiso, istu ja maahan toteutuu vain ja ainoastaan namipalan voimin. Haru tekisi tosin varmaan vaikka kuperkeikkoja, jos sillä saisi jotain hyvää. Ei niin, että jäppinen olisi mitenkään tyhmä (vain ahne). Tällä koiruudella tuntuu olevan todella hyvät hoksottimet ja oivaltamisen taito. "Käy pissalla" kehoitus toimii esimerkiksi ulkona joka kerta. Koiruus tuntuu tulkitsevan Emännän äänensävyä taitavasti, ja "ei sinne", "tule tänne", "et ota sitä", "nyt lopetat", "kuuntele" jne saavat aikaan lähes poikkeuksetta oikean reaktion. Ehkä siksi Mami ei tunne itseään aivan hulluksi jutellessaan pojalleen vähän kuin ihmiselle, lenkillä, kotona, pyykkiä laittaessa, siivotessa, nukkumaan mennessä jne. ja kysyessään vähän väliä "no mitäs nyt mietit?" (johon Haru kallistaa päätään ja vastauksen voi lukea ilmeestä).
Myös Emmalle pentupallero on selkeästi toveri eikä lemmikki. Sisko ja sen veli ovat kuin paita ja peppu. Tosin viikon erossaolo aiheutti mielenkiintoisen pelon sekä yli-innostuksen sekoituksen jälleennäkemisen päivänä. Mami joutui komentamaan molempia, olemaan erotuomari sekä esiliina, mutta yhden illan aikana kolmannen asteen yhteys löytyi jälleen eikä kaksikko ole enää juurikaan tarvinnut ylemmän tahon ohjeistusta touhuilulleen. Mikäli sitten jotakuta pitäisi käskeä olemaan varovaisempi otteissaan, komennettava on harvemmin se nelijalkainen kaveri. Onneksi näin, sillä pentu hurahtanee koossa tyttösen ohi alta aikayksikön.
Emman ja Harun mielestä elämässä on tällä hetkellä kolme kaikkein parasta juttua. Ensimmäiseksi leikkiminen yhdessä (hippaa, vetoa, noutoa tai painimista), toiseksi äidin syli ja suukottelu (tämä on Mamista se paras juttu) ja kolmanneksi ulkoiluretket koko kompanjan voimin. Vaikka ihmisten odottaminen aiheuttaa Harulle pienoisia tuhoamisoireita (yhtenä päivänä aikakausilehti, toisena antennin johto, kolmantena ruukkukasvin mullat jne.) sekä sisäsiisteys puutteita (lammikko löytyy poikkeuksetta kotiin tullessa), jaksaa jätkä aika hyvin luiden ja purulelujen voimin vartoa yhteisiä iltahetkiä, jolloin pääsee kallioille, metsään tai lammelle juoksemaan. Mamilla kun on vielä paha tapa antaa pojan mennä vapaana, kunhan ollaan asutuksen ulkopuolella, on ulkoilu tosiaankin nautinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti