Bywater Ilberic

Toukokuun seitsemäs päivä maailmaan syntyi seitsemän veljestä. Myyn ja Neron rakkauden hedelmät nimettiin "hobiteiksi" ja näin eräs punainen pentu sai nimen Ilberic. Kahdeksan viikkoa myöhemmin, tarkemmin ottaen tänään 4.7.2014, tuo pieni poika jätti rakastavan äidin ja hurjan veljeslauman tutun sekä turvallisen suojan. Kuka se sitten oli, joka julkesi erottaa pennun kaikesta, mitä se oli koskaan tuntenut?

Melkein neljä kuukautta sitten eräs toinen australianpaimenkoira päätti matkansa tässä maailmassa. Sizuka menehtyi 12.3.2014 ja jätti jälkeensä ammottavan aukon sekä surun pieneen perheeseensä. Karvakuonoa jäivät ikävöimään (karvaton) sisar Emma, sekä sydänsärkynyt Mami. Tuo kyseinen Mami, minä, totesi hyvin pian, että ilman kolmatta muskettisoturia elämä oli aivan liian tyhjää.

Niinpä rikkinäinen pikkuperhe toivoi ja haaveili ja unelmoi, että ehkä vielä joku päivä he olisivat jälleen kolmen kopla. Tuo onni asteli vastaan heinäkuun aurinkoisena perjantaipäivänä, suloisen punaisen pennun muodossa. Hobitti herra teki pitkän matkan pääkaupunkiin ja kohdatessaan Mamin juoksi häntä heiluen ylös syliin, puraisi nenän päästä ja korvan lehdykästä, ja upotti kyntensä suoraan sydämeen.

Näin poika sai uuden kodin, uuden perheen ja myöskin uuden nimen Haru. Haru, joka on japania ja tarkoittaa auringon valoa, kuvastaa hyvin sitä paistetta ja iloa, jonka pieni tassuttelija tuo Mamin ja uuden sisarensa Emman elämään. Vielä tuo seikkailu on kuitenkin ihan aluillaan, kuka tietää mitä huominen tuo tullessaan? Mutta kolme muskettisoturia kohtaavat sen urheasti yhdessä, häntä pystyssä!